Kalakaveri

Pitää vielä vähän hehkutella tuolla juhannusreissulla näin kuvien merkeissä.

"Pikantti sivumaku tässä juomavedessä.."

 Taikaa kiinnosti kalat kovasti. Uskalsipa se jopa napata ämpäristä karkuun pyrkivää, miltei itsensä kokoista ahventa päästä kiinni ^^

"Turha yrittää karkuun"

 Vappu kiersi kalaämpärin kaukaa. Mokomat molskuttelijat vaikuttivat kovin epäilyttäviltä...

Isoin ahven

"Jännä elementti tuo vesi"

 Vappu on hienohelma, eikä mielellään kastele tassujaan tai muutakaan ruumiinosaansa. Kalamiesten lähdettyä vesille se tyytyi vain haukkumaan perään. Taikaa sen sijaan sai hieman vahtia, ettei se hypännyt veteen veneen perässä. Rannassa kokeilin sitten venelaiturilla nakella käpyä ihan lähelle veteen. Vappu kuikuili turvallisen välimatkan päästä aallokosta, mutta Taika otti ja tepsutteli käpyn perässä veteen. Ei näyttänyt tassujen kastuminen hidastavan menoa.

Rantavahdit

 Muutenkin huomaa, että koirulit ovat ihan eri luonteisia. Taika on luottavainen ja utelias, siinä missä Vappu ottaa varman päälle. Olen miettinyt, että Taikan itseluottamusta on varmasti kannustanut vanhemman koiran läsnäolo. Lisäksi mitään negatiivisia kokemuksia ei ole vielä päässyt tapahtumaan, mikäli varisten pelottelua ja autopahoinvointia ei lasketa ^^ Ja eihän niitä lasketa kun pentu ei yhdistä autoa vielä huonoon oloon ja variksillekin pitää vähän haukkua :D

Koppi! ainakin melkein

Minusta on hankala kuvitella koiraa, joka ei osaisi leikkiä. Nämä kaksi yksilöä ovat kyllä sellaisia, että niiden kanssa leikitään niin kauan kunnes vieteristä loppuu veto. Aiemmassa tekstissä mainitsemani Touho-poika on kuulemma sellainen ettei se leiki, eikä hauku. Kummasti pari päivää meidän aropupujen kanssa vaikutti Touhoon, koska se alkoi leikkiä pallolla, juoksi frisbeen perässä ja löytyihän siitä pojasta ääntäkin!!! Tiedä sitten oliko TaikaVapun "terapia" kovin hyvä juttu... :D

"Leikitään!"

Vieteristä loppu veto, mutta vain hetkeksi