Ihmeiden ihme!

Tänään meillä kävi pikkuinen Väinö kylässä. Voi että sitä mini-ihmisen ihmettelyä!! Taika luikki aluksi ihan vain varmuuden vuoksi monen metrin päähän karkuun tuosta omituisesti ääntelevästä ja raajojaan holtittomasti huitovasta otuksesta :D

Vapulle Väinö on jo vanha tuttavuus, mutta uutta oli se, että nyt tämä kummallinen kapalo liikkuu ja ääntelee. Viimekerralla pikkukaveri tuhisi vain tyytyväisenä kopassa ja sitä pystyi ihan turvallisesti käydä nuuskuttelemassa lähempää. Tutti kiinnosti silloin erityisesti, tuoksuuhan siinä puklu ja maito ^^
Vapun reagointi oli tällä vierailureissulla hivenen kaksijakoista. Toisaalta Vappu tuntui tajuavan että kyseessä on tosiaan ihmislajin edustaja ja siksi sille kannattaa yrittää viedä lelua. Köysilelu pudota poksahtelikin muutamaan kertaan ihan Väinön viereen. ^^
Toisaalta leikkikaveri ei oikein lähtenyt leikkimään vaan liikkui kummallisesti ja välillä koiransilmin agressiivisestikin, joten vierailija tuli Vapun mielestä palauttaa maan tasalle - tientenkin haukkumalla. Ja auta armias jos Väinö keksi tulla vähän lähemmäs! Samantein emännän tai pöydän tai tuolin alle piiloon puhisemaan...

Taika otti sen sijaan rauhallisen tarkkailijan aseman. Tässä pennulle uudessa tilanteessa korostui taas koiruleiden luonne-ero. Taika pysytteli aluksi tosiaan kauempana, mutta uteliaisuuden voittaessa kävi ohimennen nuuhkuttelemassa ja jopa nuolaisemassa kimeästi kikattelevaa pikku-ukkoa. ^^

Kun Väinö pääsi hetkeksi isännän syliin sohvalle, Taika hyppäsi muitta mutkitta tekemään lähempää tuttavuutta. Seurauksena oli pikkuinen koura tiukasti Taikan korvakarviossa kiinni. Suureksi yllätyksekseni Taika ei päästänyt ääntäkään, ilme vain oli semmoinen "päästäkää mut heti pois" Kun ykkösnyrkki saatiin karvoista irti, jäi Taika paikoilleen ja katseli kummissaan.. Ihan kuin "mitä sää päälle käyt ku mää vaan tässä sievästi kattelen..." ^^

Pikkuisen taitaa kutittaa Taikan nuuskuttelut