Koirapuistoilua ja kyläilyä

Eilen käytiin nautiskelemassa kuulaasta syysilmasta koirien kanssa kävelylenkillä, joka suuntautui koirapuistoon. Ajateltiin käydä nyt tsekkaamassa se paikallinen uusi koirapuisto, joka on ihan hyvän kävelymatkan päässä meiltä. Puisto yllätti positiivisesti sekä pohjaltaan, että kooltaan. Se oli suorastaan valtava :D

Paikalla oli sisäänmennessämme kolme muuta koiraa, joista kaksi sattui vielä olemaan shelttejä. Hyvä ilma oli kuitenkin houkutellut myös muita ullkoilijoita, koska pian puiston tassumäärä lähenteli viittäkymmentä ^^

Taika oli hieman varautunut ja kulki lähinnä häntä koipien välissä väistellen innokkaimpia haistelijoita. Siinä vaiheessa jos jompi kumpi meistä lähti kulkemaan aitauksessa kauemmas, pois ihmis- ja koiravilinästä, nousi Taikankin häntä pois jalkavälistä ja tyttö alkoi juoksennellakin reippaasti ympäristöä tutkien.

"Tässä telkkua kattelen.."

Vappu oli...noh, oma ihana itsensä :D Jos joku koira käyttäytyi sen mielestä epäsopivasti, Vappu näytti kyllä kaapin paikkaa...tai siis hampaita. Haukkumalla ja häntä pystyssä ärisemällä Vappu pyrki myös hillitsemään eniten riehuvia koiria. Ja siinä vaiheessa jos joku ajatti Taikaa takaa, Vappu tuli poliisiksi paikalle pelastamaan pikkusiskoa <3

Useampikin ihminen ihasteli Taikaa ja varsinkin sen siroa olemusta. Leikkikoira, nallekarhu ja söpöliini olivat yleisimmät kuullut lausahdukset. Toisaalta ihmiset ihmettelivät Taikan ja Vapun kokoeroa sekä niiden sukulaisuussuhdetta.

Herkkutikkuongelma

Tänään käytiin sitten moikkaamassa Limingan laumaa ja toki kasvattajiakin ^^ Auto ei kerennyt päästä edes pihaan kun takapenkillä alkoi kuulua levotonta hyörinää ja Vapun ininää... Kun sitten vielä matka jatkui pihasta pikkupysähdyksen jälkeen autolla metsään, lähti takakontista semmoisia ääniä ettei ole vähään aikaan kuulunut. Vappu itki ja ikisi ja tärisi ja vikisi ja tepisi minkä kerkesi. Ei sille voinut kuin nauraa kun kaveri oli NIIIN innoissaan :D

Tosiaan, ensin tehtiin "höyrynpäästö" lenkki metsässä, ihan hyvästä syystä. Vappu oli niin innoissaan kasvattajansa näkemisestä, että siitä pyllynvatkaamisesta ja syliin pyrkimisestä ei meinannut tulla loppua koko reissulla :D

Taika katseli menoa taas aluksi hieman kauempaa, mutta uskaltautui kuitenkin juoksentelemaan pitkin metsiä muiden mukana.

Sisällä Taika keskittyi lähinnä emännän tai isännän jaloissa hännänheiluttamiseen ja pienen pieneen urisemiseen. Pari kertaa tais paniikkilirut vielä päästä kun tilanne oli sen verran jännittävä... Toivottavasti Taikan itseluottamus kasvaa iän myötä, tosin ei sen tarvitsisi toisia koiria kohtaan ihan niin rohkea olla kuin mitä se on Vappua kohtaan... :D Kokeilun vuoksi Taika myös nostettiin pöydälle kopeloitavaksi ja suhteellisen tyynesti tyttö ottikin kopeloinnin vastaan ja antoi hampaitakin laskeskella.

Kotona täällä on sitten ollutkin kaksi pötköttelijää, ei ole ollut sohvarallia - ainakaan vielä...