Muutamana iltana Vappu on äännellyt kummallisesti ulisten, mutta lopettanut sen myös aika nopeaan. Niin ja iltaisin pitää kaivaa eteisen kenkätelineeseen tai makkarin tyynykasaan pesä. Siinäpä se, tosiaan toistaiseksi.
Tässä viimeviikolla meinasi kyllä käydä hassusti. Olin iltapimeällä koirien kanssa lenkillä ja pysähdyttiin pyörätien laitaan nuuskuttelemaan hetkeksi. Yhtäkkiä Taika painaa hännän mahaa vasten, korvat olemattomiksi päätä myöten ja pyrkii tieltä metsään niin pitkälle kuin vain pystyy. Minä ajattelin, että no sieltä tulee vaan joku lenkkeilijä ja pysyttelin paikoillani. Samassa Vapulla nousi koko pienen koiran karvavarasto pystyyn ja armoton tuijotus minun selkäni taakse. Käännyin sitten ympäri asennoituneena mahdolliseen "tosi pelottavaan" tulijaan mutta mutta....
Selkäni taakse oli juossut kultainen noutaja, fleksi raahasi maassa sen perässä ja parinkymmenen metrin päässä maksimissaan tokaluokkalainen pikkutyttö huutaen hädissään "Lenni, Lenni!!!" (nimi muutettu)
Nappasin koiran pannan ja taluttimen välistä ja kiskaisin vaistonvaraisesti ylöspäin. Koira oli selkeästi uros, todella isokokoinen sellainen (pää yli lantioni korkeudella) ja sillä oli kuonon ympärillä vedonestoremmi.
Siinä hötäkässä sitten kun pitelin tempoilevaa vierasta koiraa, pääsivät omani irti. Taika lähti puottamaan tuhatta ja sataa pyörätietä eteenpäin, mutta Vappu jäi parin metrin päähän, yllätys kyllä, ihan hiljaa katsomaan. Tyttö juoksi aika pian meidät kiinni ja nappasi uroksen fleksin käsiinsä. Muutama kirosana pääsi siinä tilanteessa ja huusin vain tytölle että sido se vaikka jalkaasi kiinni mutta älä päästä sitä enää, näillä on juoksu.... Nappasin Vapun remmin ja lähdin juoksemaan Taikan perään yrittäen kutsua sitä mahdollisimman rauhallisella äänellä.
Metsässä suuren kiven takaa näkyi pelästynyt pieni naama "joko uskaltaa tulla?"
Laskeuduin kyykkyyn ja Taika juoksi suoraa luokse. Siinä vaiheessa alkoi emännällä jalat tutista ja kädet täristä.
Tilannehan ei sinällään ollut pelottava, uros ei osoittanut agressiivisuuden merkkejä, lähinnä kiinnostusta, ymmärrettävistä syistä...mutta se säikähdys.
Jälkijärkytys muodostuikin siitä, että mitä kaikkea olisi voinut tapahtua.. Nyt oli onni, ettemme olleet autotiellä tai kovin lähellä semmoista. Lisäksi Vappu normaalisti ilmoittaa hyvin selkeästi uroksille että turha yrittää yhtikäs mitään.
Sitä minä en käsitä, että miten kukaan aikuinen ihminen voi laittaa lapsen taluttamaan koiraa, jonka elopaino on pahimmillaan tuplat taluttajansa painosta? Varsinkin jos koiraa ei ole mahdollisesti koulutettu ja sillä tiedetään olevan vetotaipumusta kun kerta semmoinen turparemmi on pitänyt laittaa...
Accident waiting to happen sanon minä.
En minäkään mikään täydellinen ole koiranomistajana saati kouluttajana, mutta tiedostan kuitenkin sen että koira on eläin. Petoeläin. Silloin jos naaman edestä juoksee orava niin se iskee syvälle primitiiviseen osaan koiraa kuin koiraa. Samoin kun kyse on lisääntymisestä. Ei tuolla pyöräteillä, ihmisten ilmoilla, voi kävellä kuin euroopan omistaja vaan on tunnettava vastuunsa ja oltava tilanteen tasalla. Mieluusti vielä sitä oravan askelta edellä.
Iso koira - pieni taluttaja. Tuota olen joskus itsekin kauhulla katsonut. Kyllä voi olla vastuuttomia vanhempia kun päästävät lapset yksin taluttamaan isoa koiraa. Siinä voi käydä aika monelle aika pahasti. Onneksi ei tällä kertaa käynyt vaan pääsitte säikähdyksellä. Toivottavasti tyttö vei kotiin terveisiä, ettei pysty taluttamaan sitä huffea yksin.
VastaaPoista