Joulu on jo ovella

Ei oo enää kovin montaa yötä jouluaattoon ja ennenkaikkea ei ole kovin montaa yötä joululomaan. Ah ihanuutta kun saa nukkua ainakin puoli tuntia pidempään ja päivät pitkät viettää ihan miten haluaa koirien kanssa puuhastellen ^^

LumiTaika

Tässä iltana eräänä iltalenkillä heräteltiin tyttöjen metsästys- ja varsinkin jäljestysvaistoja. Käveleskelin ihan rauhassa polkua pitkin, kun yhtäkkiä Vappu tunkee kuononsa lumeen ja alkaa nuuskuttaa todenteolla. Houkuttelin Vappua kulkemaan eteenpäin ja kiskoin sitä perässäni ihan hyvällä intensiteetillä, mutta tyttö pisti todenteolla hanttiin. Aluksi ajattelin, että lumessa on pakko olla ruokaa, koska mikään ei saa samanlaista reaktiota aikaiseksi kuin joku homeinen leivänkannikka hangessa. Vapun sisukkuus hajun luokse pääsyssä oli kuitenkin sen verran voimakasta, että se herätti mielenkiintoni ja palasin takaisin paikkaan, jota Taikakin alkoi nuuskuttaa pikkukoiran innostuksella.
Yllätyksekseni huomasin lumessa olevat, tuoreet (satoi lunta) jäniksen jäljet, joita Vappu lähti seuraamaan metsikköön häntä tikkipystyssä ja koko olemus intoa puhkuen. Hetken epäröityäni lähdin seuraamaan perässä. Voi sitä riemua ja kettumaista hypehdintää puiden ja pusikoiden lomassa pienellä metsäkaistaleella kun koirat seurasivat jänön jättämiä jälkiä. Pupuliini oli ollut viekas, sillä se oli käynyt metsässä vain kääntymässä ison kiven takana ja palannut samoja jälkiä takaisin. Niin teimme mekin ja kun pääsimme takaisin lähtöpisteeseen, alkoi Vappu kiertää haistellen isoa ympyrää, jotta löytäisi hajun uudestaan.

Samantien  kun se nappasi oikean polun, jolle jänö oli loikkinut, nousi häntä taas kuin lippu salkoon ja vauhti kiihtyi. Osan matkasta juosten seurasin koiria pitkin peltoa ja kun jänö oli taas loikannut ihmisten polulle, alkoi koirilla ympyrän kiertäminen ja hajun etsiminen. Tällä kertaa Taika sattui ensin löytämään oikean hajun muiden seasta ja jäi kuono maassa tuhisemaan siihen paikkaan, josta hajun bongasi. Vappu sen sijaan pisti taas vauhtivaihteen päälle ja niin sitä mentiin. Aikamme jälkiä seurattuamme pysähdyimme pienelle kukkulalle nuuskuttamaan seuraavaa suuntaa. Samassa huomasin, että silmäkulmassani vilahti.

Emännällä tipahti varmaan leuka aika alas, kun huomasin, että siinähän se jänöjussi istua törötti kahdenkymmenen metrin päässä, erään pihan pensaan vieressä.
Koirat olivat niin tohkeissaan jäljistä, että eivät ne edes jänöä huomanneet. Nakkasin pari koirannamia lumihankeen, ja yritin sillä saada koirien huomion pidettyä varmasti poissa jänöstä.

Suuret jäljestäjät

Kuin sopimuksesta jänö lähtikin pomppimaan hissukseen pihalta toiselle, pysytellen visusti pensaikon suojassa.
Kun suuret metsästäjät olivat saaneet tarpeekseen namien etsinnästä, jatkoimme matkaa pyörätietä pitkin. Kaukana edessämme samainen jänö istui keskellä samaista pyörätietä korvat pystyssä. Taas nakkasin nameja hankeen, että pitkäkorva sai jatkaa rauhassa matkaansa.


Vappu oli ilmiselvästi harmistuneen oloinen kun jäljestys jäi kesken. Kävelimme hiljakseen pyörätietä eteenpäin ja kun tulimme kohdalle, jossa jänö oli hetki sitten istunut, nousi Vapun häntä taas varmana kuin tuuliviiri ja kuono viisti lunta. Tällä kertaa käännyimme kuitenkin kotia kohti, vaikka Vappu hieman hangoittelikin vastaan.

Suuret metsästäjät?

Sitten seuraa "mainos".
Meillä ei ole koskaan aikaisemmin ostettu Gotler-makkaraa. Eikä Vappu ole koskaan varastanut ihmisten ruokaa. (Taikan ruuat se yrittää viedä aina kun silmä välttää..).

Noh, tänä aamuna Vappu otti ja nappasi isännän tekemän eväsleivän keittiön pöydältä. Leivissä oli Gotler-makkaraa jonka Vappu kerkesi tottakai salamannopeudella hotkaista kitusiinsa. Kun isäntä pääsi rikospaikalle, ei rötöstelijä edes osoittanut katumisen merkkejä vaan nuoleskeli huuliaan ja hamusi vielä toista leipää. Kaikkea sitä. Ei tainnut Vappu ajatella että jääköhän nyt joululahjat saamatta kun tuli tuhmuuslistalle piiiiiiiitkä miinus.