Mutta, ykkösten radat olivat yllättävän vaikeita, kentän pinta liukas ja puomieste hutera. Rataantutustumisessa jo ihmettelin kun puomista puuttui alas- ja ylös-menoramppien tukijalka kokonaan... Ja ei, sitä ei vain ollut olemassakaan, joka aiheutti sen että, rampit olivat epävakaita. Ajattelin jo silloin, että mitähän tästä seuraa...
Useampi ykkösluokan koirakko lähti suorittamaan puomia ja mitä ilmeisimmin päätti hypätä kyydistä pois sen heiluessa. Valitettavasti siinä oli vielä houkutteleva putken suu puomin alla, johon moni koira sukelsi hypättyään puomilta alas. Näin kävi myös meille eka radalla. Ja kun radalta tuli hylky, lopahti molempien mielenkiinto radan loppuun suorittamiseen...
Toisella radalla taas Taika ei olisi halunnut kiivetä puomille ollenkaan, toisella yrittämällä se puolestaan liukastui ja tuiskahti nokalleen puomin ylösmenolle, jonka seurauksena sitä oli ihan turha yrittää saada puomin jälkeen keinulle. Päätin, että vien sen vaikka namin avulla keinulle ja sitten radalta pois, kuten loppujen lopuksi teinkin.
Kolmannella radalla keinu oli heti toinen este, eikä toivoakaan että Taika olisi keinulle mennyt.
Skippasimme sitten keinun iloisesti, teimme muuten puhtaan radan (mitä nyt Taika liukastui ja kaatui kaarteessa), mutta puomi juostiin myös iloisesti häntä heiluen ohi ja parin hypyn kautta maaliin.
Sen jälkeen piti vähän aikaa kerätä itseään. Pirskatti että otti päähän. Mietin että nyt näitä traumoja saa työstää loppuvuoden, että saadaan Taika takaisin sille tasolle missä oltiin ennen näitä turkasen kisoja.
Noh. Pidettiin siinä sitten kolme päivää ihan täyttä lepoa, ei mitään ylimääräisiä liikkuja vaan ihan rehtiä selällään köllöttelyä ja voimien palauttelua.
Sitten päätin että pakko se on käydä kokeilemassa suostuuko Taika ollenkaan puomille taikka keinulle. Henkisesti tottakai varautuneena pahimpaan mahdolliseen, että aloitetaan alusta koko keinu.
Seuran omalle hallille menin ja Taika oli vielä hihnassa kun se oma-aloitteisesti ihan itse kiipesi puomille, teki sen häntä heiluen loppuun asti ja katsoi emäntää kirkkain silmin että "tättädää!"
Ei kait siinä. Pari kertaa juosten puomi ja keinua siihen päälle, No Problemo!
Aivan samaa taattua Taikaa kuin ennen kisoja, ihan turhaa pelkäsin.
Onneksi koirat elävät hetkessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti