Rukan Roihurallit

Kävästiin koko porukan voimin Rukalla viime viikonloppu. Isäntä ja Vappu sai viettää laatuaikaa ihan kahdestaan kun emäntä kisaili Taikan kanssa hengästyttävän viiden startin verran.

Vappu pääsi Pienelle Karhunkierrokselle nuuskuttelemaan metsään ja toisena päivänä marjanpoimintareissulle, josta se ei kuuleman mukaan olisi halunnut tulla pois...Isäntä oli päättänyt metsäautotiellä lähteä ajamaan poispäin, Vappu tullut perässä ja sitten vasta hypännyt autoon kyytiin kun oli todennut ettei ehkä sittenkään halua jäädä yksin Kuusamon metsiin.

Vappu Karhunkierroksella

Koillismaan Koirakerho järjesti siis melkoiset kinkerit. Startteja oli luvassa ihan ykkösluokan koirakoillekin koko rahan edestä viisi kappaletta ja lisäksi joukkuerata.

Isäntä ei ole pahemmin ollut mukana agikisoissa, kerran aikaisemmin on ollut katsomassa muistaakseni. Noh, tällä kertaa ulkokentällä isäntä sai toimittaa kuvaajan virkaa ja meni sitä varten ylärinteeseen katsomon puolelle. Taika oli hieman jännässä uudessa paikassa, mutta alkuosa ensimmäisestä agiradasta meni hyvin, kunnes....Taika otti ilmavainun, oikein näki kun se nuuskutti nokka pystyssä.. Emäntä siinä radalla mietti että onko täällä joku herkkumakkara tai joku kun ei ole ennen moista nuuskutusta kesken agiradan nähty. Hetken päästä tajusin, että herkkumakkara olikin isäntä ihan ite. Taika yritti etsiä katsomosta hajun perusteella isäntää siihen malliin, että loppurata meni ihan plörinäksi. Totesin siinä, että ei ole isännällä asiaa katsomoon seuraavina kisapäivinä!

Kisapäivänä kaksi, eli lauantaina oli luvassa joukkukisat päivästä ennen meidän ykkösluokkalaisten lähtöjä. Olimme Taikan kanssa koko pitkän kisapäivän paikan päällä kannustamassa kisaajia ja aloitimme oman urakkamme sille päivälle vasta päivän jo käännyttyä iltaan. Ensimmäinen agirata meni vallan mainiosti, kolmanneksi viimeinen este vain koitui kohtaloksi, koska siellä oli hypyn takana houkutteleva putki, mihin Taika sukelsi. Rataantutustumisessa en ollut osannut ottaa huomioon koko putkea, mutta koska Taika hyppää kaaressa pitkälle, oli putken suu suoraan sen laskeutumispaikan edessä niin turha siinä oli enää emännällä mitään huudella....
Illan viimeinen rata kisattiin ulkovalaisimien valossa, auringon jo laskeuduttua.
Kyseinen hyppyrata oli todella erikoinen, sillä siinä oli vain putkia ja normaaleja hyppyjä. Rata olikin sitten hyvin vauhdikas ja Taikan nopeudeksi tulikin 4.45 m/s. Siis yhtä lujaa kuin maksikoirat.
Tässä radalla Taika oli hyvin kuulolla ja emäntäkin suht koht kartalla, joten tuloksena oli nollarata ja toinen LUVA! Enää tarvitsemme siis sen yhden nollan agiradalta, että päästäisiin kakkosiin! Niin voittokin siitä napsahti ohimennen :)

Taika seuraa

Kolmantena kisapäivänä alkoi ihan selkeästi olla väsymystä jo ilmassa. Koirat ärisivät toisilleen mökillä, mitä ne eivät yleensä tee. Siitä huomaa kaikista helpoiten väsymyksen....
Noh, mökki piti luovuttaa jo puoliltapäivin, niin olimme taas kisapaikalla Taikan kanssa seuraamassa muiden suorituksia.
Jännä juttu, Taika seurasi tyynen rauhallisesti muiden koirien ratasuorituksia, mutta auta armias kun radalle meni sheltti...hirmuinen vinkuminen ja ärinä ja hännän tuohtunut huiske alkoi välittömästi! :D

Kuten todettua, olimme siis väsyneitä....ja se näkyi myös tämän päivän kisasuorituksissa. Taika ei meinannut millään tulla lähtöasentoon alunalkaenkaan. Lisäksi se alkoi kaarrattaa ohjauksen taakse, toki ohjauksetkin alkoivat olla enemmän ja enemmän myöhässä. agiradalla kummastusta aiheutti A-este, jota Taika ei olisi oikein millään halunnut mennä. Kieltojen kautta hylkäys siitä radasta sitten tulikin. Viimeisenä ollut hyppyrata sisälsi aika paljon koukeroita, ja emännän ohjaus meni sellaiseksi kalastelu-pelasteluksi, että saimme 15 ratavirhettä ja sekunttikaupalla yliaikaakin. Taika pysähtyi myös kesken keppien teon HAISTELEMAAN yhtä keppiä...(mitä ihmettä?!?)
Yhtä kaikki, hyppyradalta tulos (vaikka yli 28 olikin) ja sillä pääsi taas podiumille pällistelemään voittajana.

Palkintojen jaon jälkeen lähdimme suoraan ajamaan takaisin Ouluun. Valitettavasti tuosta kisaviikonlopusta tuliaisina oli emännälle flunssa, jota on tässä koetettu parannella. Koiratkin ovat sitten saaneet rauhassa toipua rankasta viikonlopusta.