Ajatustenlukija

Sanotaan, että koirilla on semmoinen kuudes aisti, jolla ne ymmärtää ihmistä. Minusta on kyllä monestikin tuntunut siltä, enkä varmaan ole ainoa koiranomistaja joka sanoo niin.

Vappu on todellinen tunteiden tulkki. Tai ainakin minun tunteiden. :D Luulen, että se menee jollain  tapaa jo shelttien perusluonteessa, ovathan ne tietyllä lailla "yhden ihmisen koiria".
Ja Vappu on todellakin minun.

Jos minä olen ihan pikkiriikkisenkään kiihdyksissä, epävarma, pelokas, ärtynyt tai mitään siihen suuntaankaan, Vappu on sitä samaa...mutta tuhatkertaisesti. Toisaalta jos olen rentona tai iloinen tai riehakas, on Vappu sitä myös tuhatkertaisesti ^^

(Esimerkiksi jos puhun puhelimessa ja kiihdyn vähänkään jostain asiasta, Vappu tulee vierelle haukkumaan ja hyppimään, että mikäs sillä emännällä nyt on hätänä...)

Agitreeneissä korostuu minun tunne- ja vireystila harjoitusten onnitumiselle. Tänään oltiin asenteella, että ei se niin justiinsa jos ei kaikki onnistu ja kaikki menikin suhteellisen mutkattomasti. Ainoa miinus oli keinun kolahtelu ja siitä aiheutunut Vapun epäluuloisuus. Mutta kun jaksoin kärsivällisesti helpottaa sen hetkistä harjoitusta ja kehua ylitsepäätsemättömän vuolaasti, saatiin onnistumisia aikaan.
Nyt pitäisi vain kotona kehittää jonkinlainen kolahteluautomaatti (kolahdus = nami), jolla saataisiin loppukin pelko moisesta äänestä pois.

Isäntä oli harjoitellut Taikan kanssa paikallaoloa. Oli laittanut kuppiin nameja ja käskenyt pennulle "Paikka" ja korostanut vielä asiaa käsimerkillä. Sitten isäntä oli sanonut Taikalle, että ota ja osoittanut nameja kupissa. Taika oli kuulemma istunut ja ihmetellyt hetken ja mennyt sitten syömään namit.

Periaatteessa kuulostaa tosi hyvältä, mutta isännän kommentit oli vain: "no sehän istuu ja tuijottaa aina kun se ei jotain tajua...." :D
Ihan miten asian haluaa ajatella.....Minusta pentu oli vain viisas ja otti varman päälle. ^^

Iltalenkillä pyörätiellä valmistauduin väistämään ohimenevää lenkkeilijää, mutta kyseessä olikin vain shelteistä innostunut naisihminen, joka juoksi meidät kiinni saadakseen tavata Taikan. Oli kuulemma niin sievä ja suloinen että piti ihan läheltä tulla ihastelemaan ^^

Valitettavasti pentu oli hetkeä aikaisemmin säikähtänyt ja oli edelleen tilanteessa hyvin varuillaan eikä siksi mennyt lähellekään. Vappu sentään saatiin tervehtimään, namien avulla toki...


Illan loppukevennyksenä kaksi metsästysvaistotonta ja rauhallista koiraa pötköttelee sovussa...