Arjen kiireet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koirien kanssa olisi touhuiltu. Vapun kanssa on alkanut uusi agilityilykurssi, jossa ollaan keretty käydä jo kahdesti. Taikan kanssa puolestaan emäntä on pari kertaa käynyt kokeilemassa näyttelytottelevaisuus-reenausta.
Vapun agilityuralla on ollut useamman kuukauden katko, joten emännälle oli positiivinen yllätys se, että koira ei ole unohtanut aivan kaikkea.. Keppejä mentiin eka kerralla jo kahdeksan, kun aikaisemmin kuudenkin kepin meneminen on ollut ihan hilkulla. Lisäksi renkaan, A-esteen ja pituushypyn suoritustaso oli ihan samalla viivalla (siis onnistuu 80% kerroista) kuin ennen treenaustaukoa. Sen sijaan kaikista "helpoimmat" esteet, eli putki ja normaali hyppyeste tuottavat hankaluuksia. Rataa tehtäessä Vappu aloittaa haukkumisen ja ei suostu menemään putkeen, ellei sitä saattele ihan putken suulle. Pari kertaa Vappu jäi silti putken suulle riekkumaan eikä suostunut menemään putkeen jos vähänkin aloin vaihtaa omaa kulkusuuntaani putkesta poispäin. Ohjaaja huomasi syyn asiaan. Vappu luulee saavansa namia aina kun hidastan vauhtiani. Ohjaaja pyysi minua raakasti vain juoksemaan putken viertä hidastamatta ja kas kummaa, Vappu vilahti putkeen. Samoin ohjaaja teki havainnon siitä, että Vapun älytön haukkuminen ratatreeniä tehdessä luultavasti johtuu siitä, että se on niin kärsimätön ja vaatimalla vaatii minua joko A) antamaan namin, B) päästämään sen suorittamaan estettä.
Noh, iloinen yllätys oli myös se, että ennen pussia kammonnut Vappula suoritti pussin epäröimättä, kun pussin suulla odotti herkkulautanen ^^
Välillä olen aina ihan valmis heittämään hanskat tiskiin ja luovuttamaan koko touhun, mutta kait se pitää repiä ilonsa irti niistä vähäisistäkin onnistumisista....
 |
| "ai mikä linssilude?" |
Taikan kanssa olen tosiaan hieman alkanut harjoitella tuota nätoa. Kävimme erään toisen rodun edustajien yhdistyksen järjestämässä treenailuhetkessä, missä oli viitisentoista koiraa, rodut laidasta laitaan. Taika voi edelleen pahoin automatkoilla, joten treenipaikalle saavuttuamme meni 15 minuuttia ennenkuin tytölle alkoi namit maistua. Lisäksi meni melkein puoli tuntia, ennenkuin sain edes jonkinasteisen kontaktin Taikaan, muut koirat ja varsinkin niiden metelöinti tuntuivat olevan vähän liikaa. Pikkuhiljaa pikku myyräni kasvoi oikean kokoiseksi ja häntä löysi pois mahakarvojen seasta...Kunnes sitten oli Taikan vuoro nousta pöydälle vieraiden ihmisten kopeloitavaksi. Olen kyllä pöydällä oloa harjoittanut Taikalle ja pyytänyt meillä käyneitä ihmisiä katsomaan sen hampaita, jotta Taika siihen tottuisi. Jotenkin tuo tilanne taisi silti olla liikaa kaikkine hyörimisineen, koska pöydällä seisomisesta ei tullut oikein mitään. Taika pyrki pöydältä reenin vetäjän syliin... :)
Ajattelin sitten, että pidämme hieman pienemmällä porukalla omia näto/tottis-reenejä aina silloin tällöin, näiden massatapahtumien rinnalla....mutta mutta...
Taika päätti kasvaa isoksi yhdessä yössä ja aloitti ensimmäisen juoksunsa!
On sitä jo hieman odoteltukin, tyttöhän täyttää 5 viikon päästä vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti