Letkis

Letkajenkka on viikon hitti. Välillä letkaa vetää Taika, välillä Vappu. Taika tyyrää taukoamatta itteensä pylly eellä Vapulle, joka tottero lähtee tietenki leikkiin mukaan. >.< Taika on niskan päällä lähinnä sillon kun Vappu tuijottaa silmä kovana jotain ruokanappulaa...

Nyt Taikan juoksun tiimoilta Vappu on pihalla jotenkin varautuneen oloinen, kulkee helposti häntä itsevarmana pystyssä, puhisee vastaantulijoille ja merkkailee. Juoksua ei sentään ole Vappuun tarttunut mutta nämä kaikki "lieve" ilmiöt kyllä. Alan olla vain entistä varmempi siitä, että kunhan sopiva aika löytyy, Vappu steriloidaan. Pentuja sillä ei ole tarkoituskaan teettää, joten uskoisin steriloinnista olevan hyötyä. Vapun omat juoksut saavat sen elimistön sekaisin. Mahavaivat, syömättömyys, armoton karvanlähtö, yleinen sekoilu, merkkailu ja aavistus agressiivisuutta eivät ole asioita joita jäisin kaipaamaan.

Asia mikä kuitenkin askarruttaa on se, että jos steriloinnin jälkeen koiran estrogeeni- testosteroni tasot heilahtavat väkiselläkin ensin enemmän testosteronin puolelle (naarathan siis tuottavat molempia hormoneita) koska estrogeenin tuotanto pienenee, niin miten se käytännössä vaikuttaa. Vappu kun on muutenkin hieman...hmm... poikamainen. Useampikin koiranomistaja on luullut sitä urokseksi nimittäin.

Taikallakin on mennyt ruokahalu (se kun on muutenkin niin pieniruokainen), mutta muita muutoksia en ole huomannut. Samalla lailla se on aina syliin änkeämässä ^^

Vapun kanssa ollaan käyty agiliitoa taas treenailemassa. Viime kerralla se yllätti positiivisesti menemällä 12 pujottelukeppiä ja kokopitkän pussin ihka ensimmäistä kertaa! Välillä sitä on valmis lyömään hanskat tiskiin tuon homman kanssa ja sitten tulee tommoisia onnistumisia ja motivaatio nousee :)

Tiistaina kävin Vapun kanssa nätotreeneissäkin ekaa kertaa. Edellisen kerran Taika oli matkassa, mutta nyt juoksuilun takia se piti jättää kotiin ja ajattelin että on siitä muiden koirien seassa reenaamisesta Vapullekin hyötyä. Suhteellisen hyvin Vappu jaksoikin keskittyä minuun ja itse tekemiseen vaikka ympärillä haukkui puolenkymmentä pohjanpystykorvaa.. Välillä toki joku tuli Vapun mielestä liian lähelle ja sille piti rähähtää, mutta mitään ylilyöntejä ei sattunut.
Taikan kanssa kun kävimme sen yhden kerran,  reenailu oli lähinnä sitä, että yritin saada kontaktia pikku ressukkaan, joka kulki häntä mahaa vasten ja niin kyyryssä kuin kykeni. Sillä kertaa mukana oli yli kymmenen muuta koiraa, jotka pitivät melkoista mekkalaa.. Treenausta pitää mennä tekemään lisää heti kun Taikan juoksu loppuu, että se tottuisi moiseen meteliin. :)