Kommunikaatiota

Taika on ihan kohta vuoden. Ens viikolla mennään Taikan kanssa harjoittelemaan agilityn alkeita. Ilmoitin tytön vielä penturyhmään syystä että se on niin pieni ja loppujenlopuksi hyvin hyvin pentumainen, vaikka onkin jo teini-ikäinen...

Peruskäskyt on Taikalle opetettu toki, mutta totteleminen toisten koirien (kuin Vapun) seurassa on astetta vaikeampaa vielä. Toivon että tuleva agikurssi auttaa parantamaan kontaktia Taikaan ihan arkioloissakin. Joku voisi tokaista tähän, että onpas ollut laiska emäntä kun ei ole koiraansa opettanut. Noh, osaksi varmaan sitäkin, mutta suureksi osaksi myös sitä, että Taika on todella vaikea motivoitava. Vasta viimeiaikoina olen tajunnut, että Taika tarvitsee ylettömästi kehuja ja nimenomaan verbaalista palkintoa.

Taikahan on melkoisen nirso ja huono syömään. Sama pätee herkkuihin. Pihalla sitä ei monestikaan kiinnosta taskussa rapisevat namit pätkän vertaa. Samaan aikaan Vappu tekee kaikkensa saadakseen edes lipaista sormea, jossa herkku on ollut.

Nami? Jooko?

Itseasiassa Vapun pohjaton ahneus aiheuttaa haukkutilanteita, ainakin agissa... Vappu kun on sitä mieltä, että yhden-kaksi estettä tehtyään sen kuuluu saada palkinto JA HETI. Ja mikäli emäntä ei namia anna, kokeillaan sitten komentaa sitä haukkumalla. 

Nykyisin haukun alettua käännän vain kylmänviileästi selkäni Vapulle ja odotan että se on hiljaa 5 sekuntia. Hiljaisuus- nami harjoituksella Vappu hoksasi suhteellisen nopeasti, että ei se haukku kannatakaan. Ainakaan agissa. Vielä kun saisi saman toimimaan jos kävelyllä pysähdymme juttelemaan jollekulle... Noh... ajan kanssa... :)

Taika 11 kk

Mutta siitä Taikan motivoinnista. Kynsien leikkuuhan oli aluksi melkoista taistelua, kunnes keksin alkaa kehua Taikaa rauhallisesti koko toimituksen ajan. Nykyisin saan kynnet leikattua yksin, ilman nameja ja ilman mitään kikkaskonsteja. Rauhallinen, hivenen kimeä ääni rauhoittaa Taikan tilanteessa niin, että se kääntää päänsä poispäin käsiteltävästä tassusta...Joskus se näyttää siltä että "oi, en kestä katsoa..." ^^ Mutta ei pyristele!

Taika 11 kk

Samoin ulkona lenkeillä...pelkän namin tarjoaminen ei välttämättä auta yhtään. Taika vain nuuhkaisee namia ja kääntää päänsä pois, varsinkin jos sitä vähänkään pelottaa joku (toinen koira, epäilyttävä lumi-ukko, kaukana juokseva lapsi...) mutta olen todennut, että kun kehun Taikaa samalla rauhallisesti, se tulee ja ottaa namin.

Heitäsepallojo!!

Vappu puolestaan lukee eleitä ja kädenliikkeitä välillä vähän turhankin innokkaasti. Yhdellä agikerralla kokeilimme haukun pois-saamista sillä, että en antanut Vapulle yhtään sanallista vihjettä, vaan teimme rataa pelkästään viittomakielellä. Ja se toimi. Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä oli juttua siitä, miten omistajan käytös vaikuttaa koiran remmirähjäämiseen. Itse yritän parhaani mukaan olla reagoimatta mitenkään kun joku tulee vastaan, mutta väkisinkin kävi mielessä että joo... jos illalla pimeällä tiellä seisoo joku Vapun mielestä epäilyttävä hahmo, niin mitäs jos se onkin emännän mielestä epäilyttävä...