Vapun leikkaus

Vappu on nyt sitten steriloitu. Aika oli varattu Oulun Animagiin tiistaina aamulla heti kahdeksalta. Vappu oli hivenen hermostunut jo siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri teki rutiinitutkimustarkastusta ja rauhoittavan piiikin antohetkellä sain tosissaan pidellä tytöstä kiinni, että saatiin kaikki lääkeaine oikeaan paikkaan.
Nukahtamisessa meni minusta suhteellisen kauan, heti jos emäntä vähänkään liikahti, nousi Vapun pää silmät seinäkelloina sen oloisena, että "jos sinä lähdet niin minäkin lähden". Lopulta kaveri oli taju kankaalla ja lähdin odottelemaan hoitajan soittoa, että leikkaus on ohi.  Pari tuntia tapoin aikaa lähistön kaupoilla, kunnes hoitaja soitti, että leikkaus on ohi. Kun menin heräämöön, Vappu nosti heti päänsä ja pyrki ylös, siinä kuitenkaan onnistumatta, kun oli niin tiukasti paketoituna peittoon. :)
Siinä sitten herättelin prinsessa ruususta seuraavat puoli tuntia, Vappu kun rauhoittui aivan täysin kun istuin sen viereen lattialle juttelemaan mukavia. Ainoa asia, mihin tyttö reagoi oli sanat "lähdetään kotiin syömään ruokaa". Ruoka sanan kohdalla alkoi hillitön vinkuminen, silmät tosin kiinni ja koko elukka muuten liikkumatta, mutta silmät väpättivät :D No ihmekään jos nälkä on kun edellisen kerran saanut edellisenä päivänä evästä....

Tajuton tapaus

Niin... siitä ruokahommasta tulikin hieman noottia emännälle... Vapun paino oli eläinlääkäriin mentäessä 11,3 kiloa. Ja leikkauksessa poistettiin kohtu, jonka ympärillä oli kuulemma rasvaa...Saimme näytepaketin jotain light-ruokaa, jota aloimme sitten syöttää osittain edellisen ruuan seassa. (Sivukommenttina, että ei se Taikakaan ole missin mitoissa, painoa olikin humpsahtanut tytölle miltei 8 kiloa.... tytöt kesäkuntoon-kampanja on siis aloitettu, siitä myöhemmin lisää)

Mutta takaisin leikkausoperaatioon. Kannoin tosiaan puolitajuttoman koiran farkkuautomme peräkonttiin ja huristelin kotiin. Kannoin Vapun pyyhkeenmutkassa omaan petiinsä pötköttämään, mihin se taas simahti ihan täydellisesti. Taika oli kovin kovin ihmeissään, että mitä sille kaverille on oikein tapahtunut..
Pidin huolen siitä, ettei Taika ihan liian innokkasti pääsisi nuuskuttelemaan Vappua, itseasiassa Taika kävi vain tarkistamassa, että onhan se sama kaveri ja meni järsimään puruluuta kaikessa rauhassa.

"Haisee ihan Vapulle, onko se Vappu?"

Vapulla meni monta tuntia, kunnes se alkoi toikkaroimaan omin jaloin pitkin kämppää. Pidin sitä silmällä kokoajan ja kun se hetken hortoiltuaan alkoi vinkua surkeasti, kannoin sen pihalle pissalle. Ulkoilureissu taisi olla voimille ottava koettelemus, koska tyttö simahti samantein takaisin sänkyyn päästyään ja veti sikeitä seuraavat puoli tuntia.

"Väsyttää" 

Meillä oli Taikan kanssa agilitytreenit illalla ja kun olin sinne lähdössä, Taika oli hyvin epäluuloinen ja pyrki karkuun... Liekkö luuli, että hänelle tehdään seuraavaksi tuommoinen lobotomia...
Agitreenit meni kaikkinensa hyvin, Taika sai purkaa ylimääräistä virtaansa ja kun päästiin kotiin, oli vastassa jo selkeästi virkeämpi, ruokaa vaativa Vappu :D

Virkumpi Vappu

Tänään ollaan sitten jo lenkkeilty vähän enemmän, noita kahta villikkoa saa pitää silmällä ihan tosissaan. Vapulla on nyt kipulääkitystä seuraavaksi viideksi päiväksi, niin eihän se totttero tajua ettei sohvalle saa nyt hyppiä, eikä Taika taas tajua miksei Vapun niskaan saa pomppia. Tuo kuvassa näkyvä vihreä sukka on Vapun haavasuojapuku, minkä antoivat matkaan eläinlääkäristä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Vappu on sen verran herkkis, että kauluri ei olisi sillä toiminut ollenkaan. Olen ihan samaa mieltä. Tuo sukka vain tuntuu kutittavan kovasti, Vappu haluaa että sitä rapsutettaisiin mieluusti taukoamatta ja erityisesti pyllyn päältä. Muuten asu ei tunnu ahdistavan, ehkä vain hillitsee ylimääräistä riehumista, mikä on vain hyvä. Pihalla toki pitää heittäytyä selälleen lumihankeen önisemään, parasta on jos ensin feikkaa etsivänsä kakkapaikkaa ja sitten heittäytyykin selälleen :D

Mehän ollaan muutettu tosiaan tässä kuukausi pari takaperin, joka on pääsyynä joulun jälkeiseen hiljaiseloon täällä blogissa. Kesti hetken ennekuin saatiin kaikki laitteistot kohdilleen ja itseasiassa mun kameran objektiivi oli pitkään "hyvässä tallessa". Nyt on kuitenkin kaikki omilla paikoillaan ja on ehtinyt vähän jo kuvailemaankin. Takapiha näyttää tällä hetkellä vielä tältä:

 mutta eiköhän se sekin tässä pikkuhiljaa ala muotoutua :) Päivystämistä tämä uusi koti ei todellakaan ole vähentänyt, päinvastoin. Täällä vaan ei tarvi enää haukkua postimiestä, mutta jäätelöautoa tai aurauskalustoa kyllä.... :D

Taikan paras päivystyspaikka

Kaksin aina tarkempi