Täällä ollaan!

Suuri radiohiljaisuus on päättynyt. Suurin syy tämän blogin hiljaiseloon oli edellisen tietokoneen rikkoutuminen ja sitä kautta kaikkien kuvien ja kameran ajurien häviäminen plus muiden tietoteknisten ongelmien mukanaan tuoma epätoivo ja ahdistus. Eli kun edellinen postaus on käsitellyt Vapun leikkausta, niin nou hätä, koirat on molemmat hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Taikan kanssa käytiin tänään ekassa oikeassa koiranäyttelyssä, eikä ihan missä tahansa vaan Shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyssä. Taso oli kova, tuomari ankara ja minä paniikissa. Hyvä yhdistelmä.

Silti, Taika seisoi ihan omin jaloin pöydällä (sen kanssa on saanut tehdä töitä ihan tosissaan ettei suorastaan luhistu pöydälle nostettaessa) ja kuulemma liikkuminen oli onnistunutta.Sitä liikkumista kun on hieman vaikea itse vauhdista nähdä niin pitää luottaa kehänlaidan asiantuntijatiimiin. J

Joka tapauksessa, AVO-H oli tuloksena tästä debyytistä. Arvostelu oli seuraava:

“Good head. Prefer slightly better ear carriage. Correct stop. Good under jaw. Prefer more depth to chest. Prefer slightly better bend of stifle. Good tailset.”

Och samma på finska:

”Hyvä pää. Korvien asento voisi olla hieman parempi. Hyvä otsapenger. Hyvä alaleuka. Rintakehä voisi olla syvempi. Voisi olla hieman paremmat kulmaukset. Hyvä hännän kiinnitys.”

Tyytyväinen olen, mutta hieman jäi semmoinen olo että voisin ehkä haluta ”toisen mielipiteen”. Eli ehkä meidän näyttelyura ei jää tähän yhteen....

Tämä tämmöinen pikapäivitys, sivulauseessa mainittakoon että Taikan kanssa on aloitettu myös agilitykisaura. Siitä myöhemmin lisää....

Taika näyttelyn jälkeen

Vappu tuhoaa Taikan näyttelypalkintoa

Ja Vappukin mukana.